Nauhuri käyntiin

20150315_150126

Aloin pitää kantrimusiikista iässä, jossa ikäluokkani kuunteli jokseenkin valtavirran mukaisempaa musiikkia. Näin pätkän kantritrio Dixie Chicksin konserttia televisiosta, ja sydämessäni läikähti. Tai sitten ensisysäys oli jokin aivan muu. Oli miten oli, sittemmin ihmiset ympärilläni ovat pikemminkin sietäneet tätä piirrettä minussa kuin innostuneet asiasta. En kuitenkaan ole ainoa kantrin ystävä maassamme, ja aikeeni onkin mennä vielä tässä kuussa haastattelemaan heistä muutamaa graduani varten.

Pähkäilin muutaman kuukauden mahdollisia nimiä, ennen kuin otin puhelimen käteen ja soitin kiinnostaville haastateltaville. He ovat enimmäkseen muusikoita tai radiotyöntekijöitä, näin suppeasti ilmaisten. He kun ovat ehtineet tehdä vaikka mitä. Ensimmäisestä yhteydenotosta meni vielä aikaa, että sain valmiiksi haastattelurungon ja päätin olevani valmis aloittamaan. Sinisilmäisyyttäni en ymmärtänyt, kuinka kiireisiä jotkut haastateltavani ovat. Kirjoittelin heille arvellen luottavaisena, että varmaankin kaikki voivat suoda minulle pari tuntia aikaansa jonain maaliskuun viikonloppuna. Hah, sanoo jälkiviisas minä. Eräällä heistä esimerkiksi olisi ollut keikkakiireiden vuoksi vapaa hetki minulle vain yhtenä viikonloppuiltana, ja minulla olisi ollut vajaa pari tuntia aikaa ennen kuin hän hyppää lavalle esiintymään. Päädyin ehdottamaan arkipäiviä.

Monia käytännön seikkoja on pohdittava, kuten paikan valintaa. Pubikin käy, mutta tällöin sietää valita sen verran aikainen hetki, ettei meno ole vielä riehakkaimmillaan. Nauhurin kanssa taas toivoa sopii, ettei se varmasti tilttaa kesken kaiken tai muuta katastrofaalista. Joskus olen kuullut tarinoita haastateltavista, jotka ovat vaiteliaita ja kankeita kunnes nauhuri sammuu. En tosin ole huolissani, sillä lähestyn ihmisiä, joiden tiedän olevan täysillä mukana, olleen jo vuosikymmeniä. Jos jostain, niin voisin tietysti huolestua vaikkapa edessä olevasta litteroimisesta, jota kuulopuheiden perusteella pidetään rankahkona kokemuksena. Mutta kaikki aikanaan! Heittäydyn haastattelujen pariin tällä viikolla ja luulenpa edessä olevan varsin rikastuttavia tunteja.

Walk the Line -elokuvan nähneet muistavat, että Johnny Cashin levy-yhtiö ei ollut mielissään miehen aikeista konsertoida pahanmaineisissa vankiloissa ja taltioida esiintymisensä. Mikäli ei ole kyseistä elokuvaa nähnyt vielä, olisi pikimmiten syytä. Muutoin kevään fiilistelyä voi jatkaa esimerkiksi kuuntelemalla tätä Folsom Prison Bluesista suomeksi kääntynyttä versiota Syöpäsairaala, jonka sanoitukset ovat vähintäänkin yhtä hilpeät kuin originellit.

https://www.youtube.com/watch?v=qe-uj_CX-z4

Salla Ahvenjärvi

Advertisements
Kategoria(t): Yleinen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Yksi vastaus artikkeliin: Nauhuri käyntiin

  1. tiinhar sanoo:

    Mukavaa, että tutkimusaihe on löytynyt omien mielenkiinnon kohteiden joukosta! Kantria tosiaan harvemmin kuulee, ellei sen pariin itse hakeudu.

    Toivottavasti haastattelut sujuivat ilman kommelluksia. Nykyiset nauhurit ovat toki kestäviä ja laadukkaita, mutta yllätyksiltä ei voi välttyä. Itse tein erään haastattelun ravintolassa ja taustamelun vaimennus -ominaisuus toimi ihan mukavasti. Mitä nyt pelikoneet kilkattivat ihan vieressä. Toki haastatteluhetken ja -paikan rauhallisuus on tärkeä siinä mielessä, että ellei saa jostain asiasta selvää haastatteluhetkellä, ei sitä todennäköisesti osaa tulkita myöhemmin äänitteeltäkään.

    Olisikin mukava kuulla uusia kuulumisia aiheen parista! 🙂

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s