Rullaati rullaa

Naksautan mikrofilmirullan lukulaitteeseen, ujutan filmin alkupään lasilevyn alta ja pyörittelen sen toisen rullan ympärille. Kelaan filmiä vähän matkaa ja työnnän kelalaitteiston objektiivin alle. Pohjolan Sanomien etusivu ilmestyy lukulaitteen näytölle.

Sur-

rur-

rur,

sivut, päivät ja viikot vaihtuvat hitaasti, silmäilen uutisotsikoita. Tarkoituksenani on tutustua 1940–1950-luvun aikalaisuutisointiin Petsamon siirtolaisten asuttamisesta Tervolan Varejoelle ja heidän elämästään siellä. Lisäksi luen myös laajemman tason uutisointia esimerkiksi maa- ja metsätaloudesta, sekä asutuslainsäädännöstä.

Mutta, mitä kaikkea muuta tuon ajan sanomalehdet oikeastaan sisältävät? Runsaasti erilaisia, isoja ja pieniä uutisia ja ilmoituksia, jotka herättävät runsaasti ajatuksia ja mietteitä. Ajatukset rullaavat nopeasti, lähes synkronisesti vaihtuvien otsikoiden kanssa: Helsingin olympialaiset (tätä osasin odottaakin); Lenita Airisto Suomen Neidoksi (oho); Maailman väkiluku ylitti kolme miljardia (eli väkiluku on yli kaksinkertaistunut 60 vuodessa!); Ryti kuollut, sitten Paasikivi (ai näin lähekkäin?); murhia ja tapauksia joita nykyään kutsuttaisiin perhesurmiksi (herranen aika); Vanhan kansan viisauksia (lapsena luulin, että mummo on vanhaa kansaa); Hirvi kaadettu Ranualla (sukulaismies oli porukassa mukana); Syrjäkyliä sähköistetään (pitääpä muuten tarkastaa sähköposti); Turun linnaa kunnostetaan (onneksi kunnostivat!); ”Reipas tyttö saa heti paikan” (onpas näitä erilaisia työpaikkailmoituksia runsaasti 1940-luvulla); optikoiden ja hammaslääkärien mainoksia (ja mainoksia runsaasti 1950-luvulla). Eniten sanomalehdet kuitenkin herättävät kysymyksiä, eikä niihin kaikkiin ole edes mahdollista vastata.

Mietin, onko syrjäkylällä sinnitelleistä naisista tuntunut katkeralta katsella piirrettyjä mainoksia, joissa kaupunkilaishenkiset naiset hymyilevät hiukset kauniisti laitettuna kauluspusero yllään (ks. kuva). Ovatko tytöt ihastelleet noita hienoja neitejä hienoissa vaatteissaan? Minkä verran lehteä on ylipäätänsä luettu kylällä, oliko sitä varaa tilata? Muistaisiko toimittaja tai paikalla olleet mistä oli kyse ja mitä tapahtui, mikäli veisin heidän eteensä uutisen koskien Varejoen nuorisokerhon näytelmää Juha, jonka opettaja oli dramatisoinut Juhani Ahon romaanin pohjalta? Jos muistaisivat, millä tavalla tuo muistikuva muotoutuisi ja rakentuisi? Minkälaisia muistoja ja mielikuvia aikalaisille heräisi, jos he itse selailisivat näitä lehtiä?

Petsamon siirtoväen asioiden lisäksi huomio kiinnittyi myös muuhun uutisointiin ja kuvitukseen, kuten mainoksiin ja 1940–1950-luvun yhteiskunnalliseen kontekstiin. Pohjolan Sanomat 9.4.1950.

Eniten mietityttämään jäivät 1800-luvulla syntyneiden kuolinilmoitukset. Vanhimmat olivat syntyneet 1860-luvulla. Haastattelemieni henkilöiden isovanhemmat ovat juuri tuota 1800-luvulla syntynyttä sukupolvea. 1800-luku oli vanhempien ja isovanhempien läsnäolon, kertomusten, tapojen ja uskomusten kautta läsnä myös sodan jälkeisessä Suomessa. Jäin pohtimaan miten tuo perintö näkyi ja vaikutti ihmisiin, mutta siihen ei ole yksiselitteistä vastausta. Pohdin asiaa oman arkeni kautta: miten omien vanhempieni ja isovanhempieni perintö näkyy tässä päivässä? Tajusin, että jokaisella meistä on eri kokemukset ja vastaukset tuohon kysymykseen. Kuitenkin juuri tuo 1860-luku oli sattumoisin sitä aikaa, jolloin Venäjän keisarin asetuksen myötä ulkomaalaisia saattoi asettua asumaan Venäjän puolelle, Petsamoon, ja nälkävuodet ajoivatkin suomalaisia etsimään elantoa muualta. Sukupolvien välinen kuilu tuntuu äkkiä paljon kapeammalta. 1860-luku onkin lähempänä mitä olen tajunnutkaan. Tajuan, ettei ylisukupolvisuus rajoitu vain omiin isovanhempiin.

Jälleen yksi lukemattoman monista läpikäymistäni rullista päättyy. Yhteen sellaiseen mahtuu noin neljän kuukauden lehdet. Sota- ja jälleenrakennusvuosina lehdissä oli tosin vähemmän sivuja ja tuolta ajalta yhteen mikrofilmirullaan mahtuu jopa puolen vuoden lehdet. Kelaan rullan takaisin alkuunsa ja nostan sen irti laitteistosta. Rullan ujuttaminen napakkaan pahvikoteloon ei ole aina helppoa, rulla tahtoo tökätä pahvitaitteisiin, mutta tällä kertaa rulla sujahtaa sisään varsin helposti. Sammutan laitteet, pakkaan tavarani ja palautan digitilan avaimen kirjaston infopisteelle. Saan pantiksi jättämäni kirjastokortin takaisin ja laiskuuttani sujautan sen talvitakin povitaskuun enkä lompakkoon, mihin se oikeasti kuuluisi. Illalla tulen todistaneeksi, että kirjastokortti on varsin vahvaa tekoa. Se ei ole 60 asteen kirjopyykkipesusta moksiskaan.

KM Tiina Harjumaa tutkii Petsamon siirtolaisten elämää Tervolan kunnassa, Varejoen asutusalueella 1940–1950-luvulla sekä ylisukupolvisia muistoja ja tulkintoja tuosta ajasta.

Mainokset
Kategoria(t): Yleinen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s