Julia Pardoen jäljillä Istanbulissa

Tällä kertaa minulla oli erityinen syy matkustaa Istanbuliin.. Tarkoitukseni oli fiilistellä kaupungin tunnelmaa, mutta käydä myös samoissa paikoissa, joista englantilainen Julia Pardoe kirjoittaa kirjassaan The City of the Sultan, And Domestic Manners of the Turks, in 1836. Löysin tämän kirjan vähän satumalta etsiessäni sopivia lähteitä aiheesta, jota haluan tutkia eli naisten kirjoittamia matkakertomuksia Istanbulista. Julia Pardoe kuvailee tässä kirjassaan hyvin monipuolisesti kaikkea mahdollista näkemäänsä ja kokemaansa. Hän kertoo vierailuistaan monissa kodeissa, tapaamistaan ihmisistä sekä myös erilaisista rakennuksista kuten moskeijoista ja palatseista.

Julia Padoen kirja.

Julia Pardoen matkakertomus.

Minulla oli tällä kertaa vain muutama päivä aikaa, kun taas Julia Pardoe vietti Istanbulissa useita kuukausia. Ennen matkaani mietin onko meillä mitään yhteistä, Julialla ja minulla, muuta kuin suuri into nähdä tämä ”Queen of Cities”, jolla nimellä hän kaupunkia ihailevasti kutsuu. Julia Pardoe matkusti isänsä kanssa laivalla Istanbuliin ja he saapuivat perille vuoden 1835 toiseksi viimeisenä päivänä Bosporin salmen Kultaisen Sarven rantaan. Julia oli jo ennen tätä matkaa kirjoittanut matkakertomuksen Portugalista.

Matkakirjallisuuden kirjoittaminen lisääntyi 1800-luvulta lähtien, kun matkustaminen muuttui helpommaksi rautateiden ja höyryvoiman yleistymisen myötä. Matkakertomukset olivat jo ennen 1800-lukua olleet keino saada tietoa niistä uteliaisuutta herättävistä ihmisistä ja kulttuureista, itselle vieraista paikoista ja maista, joihin ei henkilökohtaisesti pystynyt matkustamaan. Näissä matkakuvauksissa piili kuitenkin myös vaara siinä mielessä, että kirjoittajan oli mahdollista värittää tarinoitaan ilman että kukaan pystyi tarkistamaan niiden totuudenmukaisuutta ja paikkansapitävyyttä. Lisäksi matkakertomuksia voitiin tarkoituksellisesti kirjoittaa erilaisten itselle sopivien esim. poliittisten tai taloudellisten motiivien mukaan tai vain osoittamaan kirjoittajan oman kulttuurin paremmuutta suhteessa vieraaseen. Kirjansa esipuheessa Julia Pardoe kirjoittaa halustaan olla rehellinen ja perehtynyt niihin asioihin, joista kertoo lukijoilleen.

Näkymä Sultan Ahmedin moskeijan mosaiikeilla kuvioiduista seinistä ja katosta.

Näkymä Sultan Ahmedin moskeijan mosaiikeilla kuvioiduista seinistä ja katosta.

Mutta takaisin Istanbuliin, jonne en saapunut laivalla vaan metrolla ja raitiovaunulla lentokentältä huhtikuun alkupuolella 2015. Hotellini oli Bosporin salmen rannalla ja hyvällä tuurilla huoneeni sattuikin olemaan ylimmässä kerroksessa, näköalat mitä mahtavimmat vastapäisille rannoille ja merelle. Olin tehnyt itselleni suunnitelman etukäteen missä paikoissa kävisin eli samoissa paikoissa missä Juliakin, sen mukaan mitä tunnistan hänen kirjastaan melkein 180 vuotta myöhemmin. Valitettavasti kaksi vierailukohteistani oli niitä, joissa kaikki muutkin matkailijat haluavat käydä eli Hagia Sofia ja Sultan Ahmedin moskeija (Sininen moskeija). Pääsiäisen aikaan tuntui kaupungissa olevan ”puoli Eurooppaa” ja kaikki muut maailman matkailijat jonottamassa näihin kuuluisiin historiallisiin kohteisiin. Hagia Sofia on nykyään museona joten sinne pääsee sen aukioloaikoina. Sultan Ahmedin moskeija on edelleen moskeija eli sinne pääsyä rajoittaa rukoiluajat, muuten moskeijassa on mahdollista vierailla.

Kävin myös monessa muussa paikassa ja kävelin samoilla kaduilla, joissa Juliakin aikoinaan liikkui. Monta paikkaa jäi vielä odottamaan seuraavaa kertaa, koska muutama päivä aikaa kokea ja omaksua asioita on rajallinen. Olen miettinyt paljon sitä, miten Julia muisti niin hyvin kaiken näkemänsä, josta sitten kirjoitti. Oliko hänellä muistiinpanovälineet mukana vai vain erittäin hyvä muisti? Omat muistoni matkoista jäävät elämään osittain ottamieni valokuvien kautta, niitä katsomalla muistan myös sen hetkisen tunnelman. Ja kuvista voi tarkistaa myös muita yksityiskohtia, jos mukaan ei sattunut muistiinpanovälineitä.

Hagia Sofia.

Hagia Sofia.

Matkakirjallisuutta lukiessa ja sitä tutkittaessa pitää muistaa se, että kuvaus on aina yhden ihmisen henkilökohtaisesti koetuista ja nähdyistä asioista. Näitä kokemuksia kirjoittaja peilaa aina oman kulttuurinsa kautta sekä käsittelee niitä myös omien uskomustensa ja kokemustensa kautta. Yritin katsoa kaikkea objektiivisesti ja unohtaa aikaisemmat käyntini tässä kaupungissa, mutta tiedän että se ei ole mahdollista. Oli kuitenkin hyvä, että en ollut siellä ensimmäistä kertaa, koska nyt pääsin nopeammin liikkeelle eikä paikkojen etsimiseen ja muuhun ihmettelyyn mennyt niin paljon aikaa.  Yritin myös kuvitella näkemääni Julian silmin, hetkittäistä ajatusleikkiä ja välähdyksiä yhdistettynä hänen kirjoittamaansa tekstiin istuessani esimerkiksi Hagia Sofiassa sen kattoa ja seiniä ihaillen. Kokemukset olivat kuitenkin omiani tässä ajassa, eikä aikaisempia muistojani tästäkään kaupungista voi kokonaan                 unohtaa tai siirtää sivuun.

Tuija Sundell

Mainokset

Tietoja Tuija.S

Matkailu, historia ja kissat ovat "ne mun jutut". Matkoille sen mukaan miten budjetti ja aika antaa myöden, mutta aina suunnitteilla, edes mielikuvituksessa, se seuraava matka. Vielä olisi monta paikkaa nähtävänä.
Kategoria(t): Yleinen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Yksi vastaus artikkeliin: Julia Pardoen jäljillä Istanbulissa

  1. tiinhar sanoo:

    Hyvää pohdintaa kokemusten vuorovaikutuksellisuudesta! Osaatko kuitenkin sanoa ovatko kokemuksesi ja käsityksesi Istanbulista muuttuneet vierailukertojen myötä? Onko uutisoinnilla (koskien esimerkiksi mielenosoituksia) vaikutusta niihin?

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s