Britit eivät unohtaneet – Margaret Thatcherin muisto

Uutinen Iso-Britannian pitkäaikaisimman pääministerin kuolemasta kantautui maailmalle kaksi vuotta sitten, huhtikuun kahdeksantena 2013. Pian media täyttyi surunvalitteluista, muistelusta ja kunnianosoituksista. Thatcheria muisteltiin kylmän sodan voittajana, Iso-Britannian pelastajana ja naisille politiikkaan tietä raivanneena rautaisena pääministerinä. Kunnioittavat ja myötätuntoiset muistosanat eivät kuitenkaan jääneet ainoiksi reaktioiksi. Pitkin Iso-Britanniaa alkoivat niin sanotusti kunnon bileet ja Thatcheria aikanaan kovin sanoin julkisuudessa kritisoineet aikalaiset ottivat osaa Rautarouvan muisteluun.

Juhlatunnelmia Lontoosta: https://www.youtube.com/watch?v=Pjx-pOsZYk0

Heti seuraavana päivänä Thatcherin kuoleman uutisoinnista poplaulaja, The Smithsin entinen nokkamies, räväköistä lausunnoistaan tunnettu, poplaulaja Stephen Morrissey julkaisi oman lausuntonsa Thatcherin kuolemasta. Lausunnossaan Morrissey kirjoittaa tuttuun tylyyn tyyliinsä, että Thatcher oli hirviö, jossa ei ollut atoamiakaan ihmisyyttä. Morrissey nosti myös esiin näkemyksensä siitä, että Thatcher vihasi taiteita, englannin köyhällistöä, ympäristöaktivismia ja feminismiä. Brittilaulaja muisteli myös entisen pääministerin tuhonneen Iso-Britannian teollisuuden ja sulkeneen oven lopullisesti muilta naisilta pääministerin paikalle toimiensa tähden. Morrisseyn vihaa tihkuva tylytys muistuttaa paljon katujuhlioiden kommentteja. Eikä tämä sinänsä ole ihme, sillä Morrisseyn juuret ovat Pohjois-Englannissa, joka kärsi eniten Thatcherin uudistamistoimista. Hän joutui aikalaisena kokemaan hyvinvointivaltion alasajoa seuranneen pohjoisen kurjistumisen.

Dystooppisen V niin kuin verikosto -sarjakuvan, kirjoittaja Alan Moore kommentoi Thatcherin menehtymistä yllättäen melko harvasanaisesti sarjakulttuuria käsittelevässä The Beat verkkojulkaisussa. Liekö syy siinä, että Mooren tavallaan odotettiinkin kommentoivan voimakkaasti asiaa Morriseyn tavoin, sillä nuorempana hän ei juuri sanojaan säästellyt tyytymättömyydestään Iso-Britannian hallituksen toimiin 1980-luvulla ja Mooren sarjakuvateos on usein nähty äärithatcheriläisen maailman allegoriana. Moore kuitenkin totesi kuivakkaan vähäeleisesti, että hänellä ja Thatcherilla oli paljon yhteistä kuten se, että he molemmat aloittelivat uraansa vuoden 1979 tiimoilla. Hän kertoi kuultuaan uutisen Thatcherin kuolemasta ajatelleensa lähinnä skotlantilaiskirjailija Iain Banksia, joka makasi sairasvuoteella parantumattoman syövän kourissa. Moore uskoi uutisen tuovan ansaitun pienen auringonsäteen kuolemaa tekevälle kirjailijalle ja totesi olevansa iloinen tästä valonpilkkeestä Banksille. Moore päättää kommentointinsa toteamalla, kuinka Thatcher joutaisi poliitiikkansa ja ideoinsa kanssa unholaan, suoraan historian romukoppaan. Mooren haastattelu antaa kuvan miehestä, joka on jo kaikkensa sanonut aiheesta teoksissaan ja haluaa keskittyä tulevaan. Toisaalta kommentin voi nähdä myös syvänä katkerana muistona ajasta, jossa ei ole mitään muistamisen tai keskustelemisen arvoista, eli toisin sanoen tuomiona kadotukseen.

Uutinen pääministerin kuolemasta aiheutti kirjoittelun lisäksi myös Länsi-Euroopassa ennenkuulumattoman reaktion. Youtube alkoi hiljalleen täyttyä videopätkistä ja reportaaseista Thatcherin kuoleman juhlistamistilaisuuksista. Erityisesti Lontoossa, Pohjois-Englannissa ja Skotlannissa uutinen sai tuhannet ihmiset vauvoista vaareihin kerääntymään kaduille juhlimaan. Iskulause ”Maggie, Maggie, Maggie, Death, Death Death” ja Ihmemaa Ozista tuttu laulu ”Ding Dong the Witch is Dead” raikuivat kaduilla juhlijoiden korkkaillessa kuohuviinipulloja. Näiden videonpätkien välittämä tunnelmaa voisi verrata kotoiseen jääkiekon maailmanmestaruusjuhlintaan, toki isommassa mittakaavassa. Mutta mitkä ovat ne asiat, jotka nousevat esiin juhlioiden haastatteluissa?

On mielenkiintoista, että lähes jokaisessa taltioinnissa nousee esiin etteivät britit ole unohtaneet Thatcherin vuoden 1971 Heathin hallituksessa toteuttamaa ilmaisen maidon poistamista kouluruokailusta, niin triviaalilta kuin se suomalaiseen korvaan kuulostaakin. Esille nousi myös kysymys siitä, miksi yksityistämisen nimeen vakaasti vannoneelle poliitikolle oltiin myöntämässä valtion hautajaiset. Tämä vertautui Prinsessa Dianan hautajaisiin; häntä britit juhlijoiden mukaan rakastivat, mutta Thatcheriä eivät. Monet juhlijoista muistivat Thatcherin puhtaana pahuuden ruumiillistumana ja kysymykseen juhlinnan mauttomasta luonteesta vastattiin, että Thatcherin toimet olivat aivan yhtä mauttomia ja epäkunnioittavia englantilaisia kohtaan. ”Hän vihasi köyhiä, eikä välittänyt englantilaisista pätkääkään” oli hyvin tyypillinen kommentti juhlijoiden suusta ja entistä pääministeriä syytettiin myös ahneuteen perustuvan yhteiskunnan luomisesta Iso-Britanniaan. Suurempiakin teemoja nousee esiin. Thatcheria syytetiin Iso-Britannian teollisuuden alasajosta ja valtiollisten yritysten yksityistämisen aiheuttamista ongelmista. Vuoden 1984 kaivostyöläisten lakon murskaaminen näyttää oleen tuoreessa muistissa juhlijoiden keskuudessa. Lakon murskaaminen olikin ammattiyhdistysliikkeelle täydellinen tappio, joka vei niiltä poliittisen vallan käytännössä kokonaan, joten ei ole sinänsä ihme, että asia nousi esiin esimerkiksi tässä taltioinnissa skotlantilaisten kaivostyöläisten juhlinnasta:

https://www.youtube.com/watch?v=LCcl38fQ97M

Lontoossa myös seksuaalivähemmistöjen edustajat pääsivät ääneen. Pahamainen clause 28 eli laki, joka kielsi homoseksuaalisuuden edistämisen, Thatcherin kolmannelta kaudelta näyttää olleen tuoreessa muistissa. Eräs haastelluista kertoi homoseksuaalina elämisen Thatcherin hallinnon aikana olleen kamalin asia ikinä, toinen syytti Thatcheria homofobian lietsomisesta ja kolmas huusi Thatcherin leimanneen homoseksuaalit pervoiksi.

Thatcheria vastustaneiden juhlijoiden kannat eivät siis juuri poikenneet Mooren tai Morrisseyn näkemyksistä ja kannanotot näyttyivät melko yhteneväisiltä. Vastustajien näkökulmasta Thatcherin toimet Iso-Britannian pelastamiseksi olivat epäoikeudenmukaisia, syrjiviä ja itsekkäitä tekoja, jotka johtivat epätasa-arvoiseen, ahneeseen ja välinpitämättömään yhteiskuntaan, jossa rikkaat rikastuivat ja köyhät köyhtyivät. Juhlinta osoittaa sen kuinka katkera muisto Thatcherin ajasta on jäänyt hänen politiikkaansa vastustaneille aikalaisille ja miten entisen pääministerin perintö on yhä edelleen briteille kyseenalainen asia. Näyttää siltä, että juhlijoille koko 1980-luvun brittipolitiikka personifioitui yksinomaan Thatcheriin.

Karri Kilpinen käsittelee gradututkielmassaan nousevan oikeiston ja sallivan yhteiskunnan arvojen yhteentörmäystä 1980-luvun Iso-Britanniassa V niin kuin verikosto sarjakuvaromaanin kautta tarkasteltuna.

Mainokset
Kategoria(t): Yleinen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin: Britit eivät unohtaneet – Margaret Thatcherin muisto

  1. tiinhar sanoo:

    Thatcher näyttää herättävän (ja herättäneen) tuntemuksia ja ajatuksia puolin jos toisin. Siksi onkin mielenkiintoista tuo Mooren niukkasanaisuus, minkä merkityksiä tosin valotat oivallisesti.
    Turhaa varmaan kysyäkään, mutta olitko läsnä Thatcherismi ja populaarikuulttuuri -seminaarissa huhtikuun lopulla? Mitä eri näkökulmia siellä käsiteltiin?

    Tykkää

  2. karrikil sanoo:

    Näinhän se on. Seminaarissa riitti näkökulmia Spice Girlsistä underground-julkaisuihin, mutta mielenkiintoisimpia näkökulmia oli miten Thatcherin perintö näkyy suomalaisessa poliittisessa ilmapiirissä.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s